Kirpaiseva tammikuinen suunnuntai tuli suurimmaksi osaksi vietettyä tauon jälkeen Purina-areenalla kameran takana, kohteena tällä kertaa HSKH:n ykkös- ja kakkosluokkien kahden radan kilpailu.
Kyseessä oli ensimmäinen tapahtuma, kun hallin laajennusta pääsi todistamaan tositoimissa. Kylmääminen alkoi jo ennen paikalle saapumista, koska ennakoidusti hallin sisäpäätyyn oli odotetusti rakennettu katsomoparvi aikaisempien toimistokoppien paikalle. Ennakkoon ahdisti ajatus samanlaisesta ratkaisusta katsomoalueen suhteen kuin mitä Kirkkonummella on totuttu näkemään. Purinalla loistavaa on ollut mahdollisuus liikkua radan pitkällä sivulla, jolloin kuvaaminen eri puolilta rataa on varsin kätevää. Pelko osoittautui ensinäkemältä aiheettomaksi, koska radalle varattu tila oli uudistuksista huolimatta ennallaan.
Yleisnäkymä uudistuneesta hallista
Ennen...
... ja jälkeen
Laajennuksen myötä tulleet lämpimät yleisötilat osoittautuivat todella mainioiksi. Kahvio tuli todettua varsin mukavaksi paikaksi, ja samaan päätelmään tuntui moni muukin tulleen. Eräässä vaiheessa päivää yleisö tuntuikin seuraavan radan tapahtumia nenä kiinni ikkunassa. Vielä kun saisi jonkun kätevän luukun, josta voisi tuikata objektiivin läpi, niin mikäs siinä olisi kuvatessa – nojatuolissa lämpimän juoman kera 🙂 Realistisempi plussa kahviossa on sen koko ja tuuletus, minkä ansiosta ilman kosteus ei tuntunut korkealta. Vähäpätöiseltä tuntuva seikka on tärkeä vähintään siinä vaiheessa, kun parin tunnin jälkeen piipahtaa sisällä paljaan kameran kanssa. Kosteamman sisäilman kanssa saisi nimittäin tuskailla pinnoille tiivistyvän veden takia.
Yläkerrassa oli tällä kertaa väkeä vain ajoittain, mutta parvi tullee osoittatumaan videokuvaajille loistavaksi paikaksi, sieltä kun saa esteettä kuvattua suorituksia. Paikan päällä näkyi uusittu ajanottojärjestelmä, josta ilmeisesti saatiin päivitettyä tuoreet tulokset verkkoon (lähes?) reaaliajassa. Loistavaa toimintaa!
Ylemmän kerroksen kuvakulmaa
Kisat itsessään vaikuttivat sujuneen mallikkaasti. Aikataulussa pysyminen ei tuottanut ongelmia, ja lähemmäs toistakymmentä pakkasastetta ei haitannut menoa. Sivumennen tulikin kuultua maininta viidestä vaatekerroksesta, joten osallistujat olivat ottaneet olosuhteet hyvin huomioon. Itsellä luku jäi vain neljään.
Vaikka lumipeite olikin tehokkaasti tukkinut ikkunat katon keskellä, valoa tuntui olevan melko mukavasti suurimman osan ajasta, ja vasta kakkosluokan A-radan aikana hämärä alkoi hiipimään hallin puolelle. Kuvasaalis olikin paikoin varsin tyydyttävää, mikä on sinänsä mukava pimeän vuodenajan sisäkisalle. Kameran asetukset joutui tosin jälleen ruuvaamaan kriittisille rajoille rokottaen kuvanlaatua. Kuvastoon saatiin myös uutta rotukirjoa, kun Suomessa muutenkin harvalukuisten entlebuchien edustaja ilmestyi maxi-ykkösten rataa suorittamaan.
Ensimmäisten kokemusten jäljiltä on annettava iso käsi HAU:lle, jossa on tehty todella hieno työ kilpailupuitteiden parantamiseksi. Uudistusten myötä purinalle tulee paikalle entistäkin mieluummin. Toivottavasti sama koskee myös kisaajia! Ikävää on tosin todeta, että harvalla seuralla on resursseja samanlaiseen urakkaan.
