Lauantaisen taiston tauottua Purina-areenalla oli sunnuntaina ohjaajien talutettavana radan päähän järeimmän luokan agilityarsenaali maksi-kolmosten muodossa.
Ensimmäisen rataantutustumisen aikoihin paikalle saavuttua epäilytti jonkin aikaa oma vireystila kelvollisten kuvien ottamiseen pitkäksi venähtäneen lauantai-illan jäljiltä. Tilanteeseen oli toki osannut varautua lähtölistat ennakkoon tarkistamalla. Jutun juoni oli kuitenkin se, että aamun ensimmäistä lähtölupaa tuli odottamaan maajoukkueen kestoedustaja Oreniuksen klaanista, joka ei varmasti jäisi hyvään kuvauspaikkaan odottelemaan. Yoko heittikin tulostaululle heti kärkeen niin kovan pommin, että parempaa tulosta ei löytynyt ensimmäisellä radalla. Yllätyksettömästi palkintokoroke täyttyi borcol-ohjaajista Jaakko Knuutin ja Kim Kurkisen noustessa Jounin vierelle.
Klikkaa suuremmaksi
Aamun ensimmäisestä radasta oli pakko todeta, että äärimmäisen harvoin sattuu kohdalle näin sopiva rata kuvaamisen kannalta. Käytännössä yksi paikka oli riittävä varsin monen hyvän tilanteen kuvaamiseen. Nopeasti arvioituna samasta paikasta pystyi kuvaamaan kolme-neljä estettä erittäin kätevästi, ja lähes kymmenkunta paikkaa oli suoraan hyvässä kulmassa. Vertailun vuoksi tyypillinen tilanne on se, että yhdestä paikasta käsin on jotain toivoa toivoa saada korkeintaan kaksi tyydyttävää kuvakulmaa suorituksista.
Paras kuvattava rata pitkään aikaan (klikkaa suuremmaksi)
Omasta mielestäni kätevin paikka oli kaivautua asemiin yläreunan koordinaattien mukaan n. 12 metrin kohdille, mistä pienellä siirtymisellä oli hyvä näkyvyys n. puolille esteistä. Sunnuntain oikea rivi tässä suhteessa oli 1, 2, 4, 5, 6, 8 ja 12 sekä lisänumeroina 13, 16 ja 17. Omasta mielestäni tämän rivin ansiosta radan kuvasaalis oli kokolailla monipuolisempi kuin mitä yleensä on tottunut odottamaan. Sarjatulta tuli lauottua normaaliin verrattuna runsaanlaisesti, eikä kuvien kokonaismäärää auttanut pitämään pienenä Yokosta alkaen herkässä ollut liipaisinsormi. Nerokkaan taistelukentän oli sodanjohdossa laatinut H. Luomala.
Syyllisen näköinen tuomari 🙂
Toisen radan rakentamisen aikana piti sopivassa tilanteessa erikseen kiittää tuomaria onnistuneesta estesijoittelusta. Väärinkäsitysten välttämiseksi kyseinen tuomari on todellisuudessa oikein mukava, toisin kuin mitä kuvasta voisi luulla 🙂
Toisella radalla tahti jatkui ensimmäisen radan toisintona poiketen vain kolmossijan valloittajan osalta. Palkintokuvissa joutuukin tarkemmin etsimään eroavaisuuksia. Jossain määrin samantyyppinen rata ei tarjonnut yhtä loistavia kuvausmahdollisuuksia. Toisaalta tämä pakotti käyttämään enemmän jalkoja auttaen varsin viileään säähän. A-rata jäi viimeiseksi kuvattavaksi.
Valoisuuden puolesta tilanne oli lauantaita parempi aikaisemmasta ajankohdasta huolimatta. Olin myös huomaavinani paikan päällä, että heti aamusta ilma on puhtaampaa ennen kuin tanner on pölissyt ja aita kaatunut taiston tuoksinassa. Kovin montaa kaatuvaa aitaa en tosin huomannut kahdella ensimmäisellä radalla.
Purinaviikonlopun perusteella Pääkaupunkiseudun keski-maa (=Konala) oli nähtyjen suoritusten perusteella kolmikon Eriksson-Orenius-Knuutti varmassa hallinnassa 15 yksittäisen radan 14 nollan perusteella. Kahden viikonlopun kisavisiittien ja vajaan 3000 laukauksen jäljiltä on seuraavaksi vuorossa hetken hengähdys ennen seuraavia koitoksia.
belpag Mindy
