Luontokuvaajien toimenkuvaan yleisesti kuviteltaneen kuuluvan kärsivällistä odottelua keskellä asumatonta korpea vahtimassa jonkun harvinaisen siivekäslajin ilmaantumista näköpiiriin.
Tämä heppu on mennyt kuvainnollisesti vähintään virstan pidemmälle tässä ajatuksessa, sillä kuvien ottamiseen tarvittiin yhteensä yli viikon verran istumista afrikkalaisessa lammikossa.
Kuvat ovat kieltämättä todella näyttäviä. Tarvitaan todella käsittämätöntä kylmähermoisuutta, kun lutakon reunalla vaanii kahdeksan leijonaa. Kuvista päätellen käytössä ei ollut kovin pitkää teleä, joten etäisyyttä kohteisiin ei ollut läheskään samaa luokkaa kuin tyypillisimmissä safarikuvissa. Vaikka isommat eläimet eivät aiheuttaneet terveyshaittoja, vedestä kerätyt taudit kaatoivat kuvaajan sairastuvalle pitkäksi ajaksi.
Koirien kuvaaminen — plääh, lastenleikkiä 🙂
