Edellinen kylmenevä lauantai ei ollut vielä ehtinyt kovinkaan pitkälle, kun mieleen juolahti edessä häämöttävän ruuhkan olevan etenemässä kohti messukeskusta. Kaksipäiväiseen Voittaja-näyttelyyn osallistuikin ennätykselliset 17000 koiraa.
Etukäteen oli tullutkin suunniteltua tarkka aikataulu harvinaisemman rotukirjon kattamiseksi, mutta suunnitelma jäi käytännössä toteuttamatta poikkeuksellisen ahtaiden hallien myötä. Kehien tapahtumien kuvaaminen muuttui pikemmin satunnaiseksi näkymien tallentamiseksi yleisönäytösten lomassa.
Näytöksiä tulikin seurattua huolellisemmin. Mukana oli pk-lajit, agilitya, flyballia, sekä sukupolvirajat ylittävää koiratanssia.
Kaiken ohjelman puitteissa edellisiä vuosia seuraten jollain tavalla vaikuttavimmaksi numeroksi nousi kuitenkin sankarikoirien palkitseminen. On helppo vakuuttua ikivanhasta lausahduksesta “ihmisen parhaasta ystävästä”, kun seurakoirienkin kirjaimellisesti yli-inhimilliset aistit ja vaistot pelastavat omistajiaan kiperistä paikoista. Sankarikoirien palkinta taitaa sitä paitsi olla valtamedioissa säännöllisimmin uutisoitu koiratapahtuma. Vaikka tämä blogi ei pahemmin tilastotiedettä käsittele, olisi silti hienoa tietää kuinka paljon oikeasti palkittavia tapauksia vuosittain sattuu.
Näihin kuviin ja tunnelmiin.