Lumentäyteisen helmikuun alun viikonloppu kului seuratessa Purina-areenalla kolmosluokan kaksipäiväisiä kisoja seuratessa. Lauantain kilpailusta vastasivat mini- ja medi-koot neljän radan turvin. Sunnuntaina maxit pääsivät saman urakan ääreen. Sunnuntain osalta on luvassa oma kirjoitus.
Kuvauskeleiksi luvattiin vielä ennen lauantaita peräti osittaista auringonpaistetta, mikä kuitenkin osoittautui sääennusteiden vallitsevaan tapaan täysin perättömäksi. “Normaalin” hämyisessä hallissa oli siis tultava toimeen.
Radat osoittautuivat haastaviksi sekä ohjaajien että kuvaamisen kannalta. Hyppyradoilla näköesteiden suhteellinen vähäisyys luonnollisesti helpotti järkevien kuvakulmien seuraamista. Agilityradalla yksi pahimmista miinoista oli kaarevan putken jälkeinen takaa hypättävä este, joka tuotti suuren kasan hylkyjä. Ratkaisuja esteeseen haettiin useaa kautta – tässä eräs epätyypillisempi variaatio.
Suorin reitti ei aina ole lyhin?
Koirakoilla olikin tekemistä tuloksen saamiseksi, sillä pyöreän yliajattoman rinkulan sai haalittua vain harvat ja valitut. Mielestäni Sini Erikssonin kuuden nollan saalis oli ylivoimaisesti päivän hurjin saavutus, etenkin kun kullakin radalla käytiin vain yhden koiran kanssa. Takana on varmasti salaisuuksia, jota monella kanssakilpailijalla lienee syytä etsiä.
Uusia kuvioita hautomassa
Edellisten Hyvinkään kuvien jälkeen lopputulos kuvissa oli mielestäni askel vaihteeksi parempaan suuntaan, vaikka paljon jääkin toivottavaa. Ilman apuvalaistusta ei vain ole oikein mahdollista haalia enempää fotoneja kennolle, paitsi ehkä jollain eksoottisella lasitavaralla ilman automaattitarkennusta. Sinänsä mielenkiintoinen havainto oli osuus kilpailunumeroista, joista jotain järkevää kuvastoa selvisi raakkauksesta. Pikaisen arvion mukaan lähes 95% startanneista pääsi kuvaan, mikä kahden radan osalta ei ole kovin huono lukema.
Päivän kuvat löytyvät galleriasta osoitteesta http://koirakuvat.kuvat.fi/kuvat/2010-02-06%20hau/.
