27.7.2011
Edelleen kasvavana lajina agilityssä järjestetään säännöllisin välein arvokilpailut niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla. Suurimmissa tapahtumissa erityisesti kansalliset lajiliitot sekä agitityyn erikoistuneet julkaisukanavat seuraavat aktiivisesti kilpailutapahtumia toimittaen kilpailun aikana tuoreimpia uutisia jatkuvasti verkkoon. Nykyisin yleinen uutisointi agilityurheilusta on vielä hyvin suppeaa verrattuna moniin muihin urheilutapahtumiin, mutta tulevaisuudessa myös toimitukselliset tarpeet kilpailujen yhteydessä laajenevat lajin medianäkyvyyden kasvun myötä.
Tämän kirjoituksen tarkoituksena on toimia jonkinlaisena yhteenvetona viimeaikaisten suurempien kilpailujen yhteydessä tehdyistä havainnoista median toimimisen näkökannalta, kenties auttaen jopa jossain määrin kilpailuja järjestäviä tahoja. (Allekirjoittaneella on kertynyt tähän mennessä pääasiassa valokuvauksellista kokemusta vasta kymmenestä arvokilpailusta, joten kirjoitusta ei tule pitää millään tavalla kattavana katsauksena.)
Uutisia päivittämässä. (Kuvat saa klikkaamalla isommiksi.)
Tulospalvelu
Yleisölle helposti nähtävillä oleva reaaliaikainen tulospalvelu on tärkeä osa kilpailun mielekkään seuraamisen takaamiseksi. Ratkaisevien suoritusten ollessa käsillä ajan tasalla oleva tulosseuranta on korvaamaton apu kokonaistilanteen hahmottamisessa kilpailua tapahtumapaikalla seuratessa. Verkkoraportoinnin kannalta yleisönäytöt eivät ole yhtä tärkeässä roolissa, olettaen että online-tulospalvelu toimii jouheasti. Ilahduttavasti verkkoon päivittyvä tulostilanne on yleistynyt tavallistenkin kilpailujen yhteydessä viimeisen vuoden aikana. Kilpailutapahtumien valokuvaamisen kannalta jonkinlainen ajan tasalla oleva tieto tuloksista on suureksi avuksi tilanteisiin reagoimisen helpottamiseksi, eikä tuloksia ole juuri aikaa tarkistella verkon kautta.
Henkilökohtainen tulospalvelu radan reunalla. Kisakirjeeseen maininta "tuo oma ipad"..?
Tulostaulujen osalta erilaisia toteutuksia on ollut yhtä paljon kuin kilpailujakin. Esimerkkeinä voidaan mainita vaikkapa Helsingin MM-kisat 2008, missä tulostilanne oli jatkuvasti koko hallin nähtävillä. Kansallisista kilpailuista vuoden 2010 SM- ja maajoukkuekarsinnat 2009-2010 ovat tarjonneet lähes kaikkialle näkyvät selkeät tulosmonitorit. Vastakohtana taas vuoden 2010 Saksan MM-kisoissa yksi tulostaulu hallin pitkän sivun päässä sai riittää kaikille katsojille. Tulostaulu oli vielä samalla seinällä median tilojen kanssa, ja verkkotulospalvelun puutteesta johtuen tilanteen kehittyminen oli täysin omien muistiinpanojen tai lopullisten printattujen tuloslistojen varassa – puhumattakaan ajanoton ongelmista. Vuoden 2011 SM-kilpailuissa tulosten seuraaminen rajoittui pieniin näyttöihin paikasta, joka oli pääkatsomosta katsottuna ratojen vastakkaisella puolella.
Tulostilanteen tarkastaminen vaatii liikuntaa.
Hallikisojen yhteydessä yleisön suurempi tulosnäyttö on usein toteutettu projektorin avulla, jolloin normaalin sisävalaistuksen vallitessa teksti on helposti nähtävissä korkeintaan muutaman metrin päähän. Esimerkkinä tästä toimii Tanskan PM-kilpailut 2010, missä tulosnäytön luettavuus rajoittui toimitsijapöydän ympäristöön (kuva alla). Tosin edes luotettavaa kelloa ei ollut tarjolla.
Kuvan vasemmassa reunassa eräs tulostaulun toteutus - kellon alla siis.
Tulospalveluasiaan on myös otettu hiljattain kantaa lehdissä (esim. Agi.fi 3/2011 pääkirjoitus, Koiramme 7-8/2011). Lisäksi tulosasiat nousevat ajoittain esiin verkkokeskusteluissa.
Tilat
Kansainvälisissä arvokilpailuissa akkreditoituneiden kuvaajien määrä on vaihdellut muutamasta pariin kymmeneen. Helsingin MM-kisoissa 2008 kuvaajia oli näppituntumalta vähemmän kuin esimerkiksi viimeisimmissä Saksan MM-kisoissa 2010. Jotkut kuvaajista päivittävät kuvia saman tien verkkoon kisakuvastoihin tai tilannepäivitysten yhteyteen. Kaluston saaminen kätevään paikkaan siis varsin hyödyllistä ja helpottaa työskentelyä.
Helsingissä 2008 virallinen mediakeskus oli pari kerrosta kenttää ylempänä katsomoalueen ulkopuolella, eli suorasta näkymästä radalle ei kannattanut edes haaveilla. Tästä ei kuitenkaan ollut merkittävää haittaa, koska heti radan reunalla oli riittävästi kuvaajille varattua aluetta, sekä laskutilaa, jossa kalustoa kuvien päivitystä varten oli hyvä säilyttää. Saksassa 2010 puolestaan pressitilat oli sijoitettu paikkaan, josta oli hyvä näköala koko halliin. Vastaavasti radan reunalla ei ollut käytännössä mitään mahdollisuutta kuvatoimitukselle hiekattoman laskutilan ja sähkönsaannin puutteen takia. Tästä syystä paljon tehokasta työskentelyaikaa kului portaiden juoksemiseen koneelle kuvapäivityksiä tekemään. Kansainvälisissä kisoissa vuoden 2008 Helsingin MM-kisoja lukuunottamatta valokuvaaminen ja kuvatoimitus ei ole juurikaan ollut mahdollista samaan aikaan. Kansallisissa arvokisoissa puolestaan työtilaa on ollut useimmiten kiitettävästi agilityliiton yhteistyön ansiosta.
Työtila parhaasta päästä
Vastikään toinen kuvaaja tuli huomauttaneeksi Kennelliiton hyväksymän kilpailuohjeen kohdasta, jonka mukaan “kehän ympäriltä on suositeltavaa rajata yleisöltä 1-2 metrin alue kilpailun toimihenkilöitä ja valokuvaajia varten”. Ohjeessa seikka on jopa ennen mainintaa wc-tiloista ja riittävistä parkkipaikoista 😉 Kansallisen tason kilpailuissa tämä on ollut selkeästi huomioitu SM-kilpailuissa 2010, missä katsomoaidan sisäpuolella oli erikseen rajattu tuo varoalue (kuva alla). Kansainvälisissä kilpailuissa asiaan on sen sijaan kiinnitetty ansiokkaasti huomiota. Matalan katsomoalueen yhteydessä toimitsija- ja kuvaaja-alue vaatii toki huomaavaisuutta katsojia kohtaan.
"By the book": kuvaamisen kannalta kaikkea muuta kuin demilitarisoitu vyöhyke radan ja katsomon välissä.
Verkkoyhteydet
Tuoreiden uutis-, kuva- ja videopäivitysten tekemiseen jouhevasti toimiva verkkoyhteys on sanomattakin tärkeää. Kansainvälisten tapahtumien yhteydessä suurin osa median edustajista tulee ulkomailta, joten oletus 3G-verkkoyhteyksiin turvautumisesta ei ole järkevää. Helsingin MM-kisoissa 2008 medialle oli varattu oma langaton verkko. Saksassa suoran nettiyhteyden 2010 MM-kisapaikassa sai tilattua korttimaksulla sikäläisen operaattorin tarjoamana. Tanskan PM-kisoissa kisahallissa oli perusyhteydet sallinut verkko.
Luotettavalle verkkoyhteydelle on kysyntää toimitsija-alueella.
SM-kisojen ja maajoukkuekarsintojen yhteydessä on taas ollut vaihtelevasti valmis verkko käytettävissä, joskin varmempaa on ollut turvautua verkkoyhteyteen mokkulan tai kännykän avulla. Kehittyneempiä kuvaustekniikoita varten on käytännössä pystytettävä oma lähiverkko yleisessä käytössä olevan verkon tukkeutumisen välttämiseksi.
Kaapelia ilmestyy kisatoimistoja pystyttäessä nopeasti kunnioitettava määrä - tässä ollaan vasta alussa.
Yhteenveto
Tähänastisten havaintojen perusteella toimitus- ja kuvausolot arvokilpailuissa ovat hyvin vaihtelevat. Parhaassa tapauksessa pitkät kuvauspäivät sujuvat täysin ongelmitta hyvien työolojen, vaivattoman kulkemisen ja ajantasaisen tulospalvelun ansiosta. Toisaalta aikaa ja energiaa voi kulua paljonkin paikkojen välillä juoksemiseen ja tulosten selvittelyyn. Kauden 2011 arvokisaohjelmasta on edessä vielä PM- ja MM-kilpailut, joiden osalta ajatuksia päivitellään kirjoitukseen myöhemmin.
